Selän, hartian & rintakehän alueen lihaksia

m. pectoralis major

Pectoralis major eli iso rintalihas on iso pinnallinen lihas, joka peittää rintakehän etuseinämää. Ainoastaan lihaksen olkaluuhun kiinnittyvä pää jää hartialihaksen peittämäksi. Lihaksella on kolme lähtökohtien mukaan nimettyä osaa, joita ovat solisluuosa (pars clavicularis), rintalasta-kylkiluuosa (pars sternocostalis) ja vatsaosa (pars abdominalis).
Otsikko 1 Otsikko 2
Lihaksen lähtökohdat (origot):

-Clavicula • solisluun mediaalinen puolisko

-Sternum • rintalasta

-Cartilagines costales • kylkirustot 2–6 (1–7)

-Vagina m. recti abdominis • suoran vatsalihaksen tuppi (mainitaan vain osassa lähteitä)

Lihaksen kiinnityskohdat (insertiot): -Crista tuberculi majoris • ison olkakyhmyn harju; sulcus intertubercularis humeri • olkakyhmyjen välinen uurre
Tehtävät:

-Olkanivelen adduktio (lähennys) ja olkanivelen mediaalirotaatio (sisäkierto)

-Lihaksen solisluuosa: olkanivelen flexio (koukistus) ja horisontaalitason flexio tai adduktio (koukistu - lähennys)

-Lihaksen rintalasta-kylkiluuosa & vatsaosa: olkanivelen extensio (ojennus)

-Lihas toimii sisäänhengityksen apulihaksena
Hermotus: -n. pectoralis medialis & n. pectoralis lateralis (C5, 6, 7, 8, T1)
Värillinen teksti

Kuva xx.xx pectoralis major lihaksen lähtökohdat & kiinnityskohdat (Kuva: Timo Mäki)

Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne

Ison rintalihaksen solisluuosan lähtökohta on solisluun mediaalinen puolisko eli rintalastaa lähempänä oleva puoli, rintalasta-kylkiluuosan lähtökohta on puolestaan rintalastan ulkoreuna ja siihen kiinnittyvät kylkirustot (2–6). Kylkirustojen lähtökohdissa on myös jonkin verran anatomista vaihtelua. Lihaksen vatsaosa, joka on osista pienin, lähtee suoran vatsalihaksen tupen uloimmasta lehdestä eli ulomman vinon vatsalihaksen kalvojänteestä (aponeuroosi). Lihaksen vatsaosa voi myös puuttua kokonaan ja useissa anatomian lähdeteoksissa sitä ei mainita lähtökohtana laisinkaan.

Isolla rintalihaksella on viuhkamainen lihasrunko, joka kapenee ulospäin kohti olkaluun kiinnityskohtaa. Lihassyyt solisluuosassa kulkevat alaviistoon, rintalasta-kylkiluuosassa vaakatasossa ja vatsaosassa yläviistoon. Lihaksen solisluuosan ja rintalasta-kylkiluuosan välissä saattaa olla pieni väli, joka näkyy osassa lihasta kuvaavissa kuvituksissa.

Ison rintalihaksen kiinnityskohdan pää kiertyy ympäri ennen kuin se kiinnittyy leveän jänteen avulla olkaluun yläosassa sijaitsevaan ison olkakyhmyn harjuun. Isosta olkakyhmystä alaspäin lähtevä harju muodostaa ulomman reunan olkakyhmyjen välisestä uurteesta ja tästä syystä se voidaan myös mainita lihaksen kiinnittymiskohtana. Voimakkaiden lihasten, kuten ison rintalihaksen kiinnityskohdat ovat yleensä selkeästi erottuvia luisia rakenteita, ja näiden lihasten kiinnitys luisiin rakenteisiin on laajempi. Tämä vähentää yhteen kohtaan kohdistuvaa vetokuormitusta.

Ison rintalihaksen lihasmassa muodostaa kainalon alueella etummaisen kainalopoimun, joka on osa kainalokuopan etuseinämää. Lihaksen yläreuna kulkee hartialihaksen etuosan suuntaisesti, ja niiden väliin jää pieni rako, jossa kulkee yksi yläraajan pinnallisista laskimoista (v. cephalica).

Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia

Ison rintalihaksen päätehtävät liittyvät olkanivelen lähentämiseen ja sisäkiertoon, joissa kaikki lihaksen osat osallistuvat aktiivisesti, erityistä olkanivelen lähennysliikkeessä lihas on vahva. Tämä liike tapahtuu, kun sivulle ojennettu käsi tuodaan alas ja vartalon keskilinjaa kohti.

Lihaksen yläosan säikeet myös tukevat olkanivelen koukistusta ja horisontaalitasossa tapahtuvaa koukistusta, jossa käsi tuodaan horisontaalitasossa sivulta eteenpäin kohti kehon keskilinjaa. Toisaalta lihaksen alimmat säikeet kykenevät ojentamaan olkaniveltä, erityisesti kun olkanivel on koukistetussa asennossa, lihas auttaa palauttamaan yläraajan anatomiseen perusasentoon.

Lihakseen liittyviä ongelmia

Ison rintalihaksen merkitys on keskeinen monissa urheilulajeissa, erityisesti työntöliikkeitä vaativissa suorituksissa, kuten punnerruksissa. Tämä lihas on yksi yleisistä kuntosalilla harjoitetuista lihasryhmistä, ja sitä vahvistetaan usein penkkipunnerruksen kaltaisilla liikkeillä. On hyvä tietää, että rintalihaksiin kohdistuvat repeämisvammat ovat suhteellisen yleisiä, erityisesti voimailua harrastavien 20–40-vuotiaiden miesten keskuudessa.

Vammojen ehkäisemiseksi on olennaista suorittaa liikkeet oikealla tekniikalla ja varmistaa riittävä palautuminen. Asianmukaisesti suunniteltu harjoitusohjelma voi edistää rintalihaksen voiman ja kestävyyden kehittymistä, mutta on tärkeää välttää liian nopeaa harjoitustehon nostamista tai ylikuormitusta, jotka voivat lisätä vammariskiä. Myös riittävällä harjoitteluun valmistautumisella on ennaltaehkäisevä vaikutus lihasrepeämiin.

Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio

Ison rintalihaksen palpointi on helppoa, sillä se on pinnallinen lihas ja sen lihasaktivaatio on usein myös havaittavissa lihaksen jännittyessä. Aloita lihaksen paikannus tunnustelemalla solisluun mediaalinen osa, rintalasta, etummainen kainalopoimua ja pyri hahmottamaan ison olkakyhmyn harjun sijainti olkaluun yläosassa. Nämä maamerkit toimivat lihaksen rajojen tunnistamisessa ja auttavat hahmottamaan sen kulun.

Aloita palpointi lihaksen yläosasta solisluun alueelta, jatkaen kohti olkaluun yläosaa samalla kun vastustat asiakkaan tekemää olkanivelen koukistamisliikettä suoralla kädellä. Jatka lihaksen keskiosan palpointia rintalastan kohdalta kohti olkaluun yläosaa, vastustaen asiakkaan tekemää olkanivelen lähentämisliikettä.