Selän, hartian & rintakehän alueen lihaksia
m. supraspinatus
| Otsikko 1 | Otsikko 2 |
|
Lihaksen lähtökohdat (origot):
|
-Fossa supraspinata scapulae • lapaluun yläkuoppa
|
| Lihaksen kiinnityskohdat (insertiot): | -Tuberculum majus humeri • ison olkakyhmyn ylin kohta -Capsula articularis humeri • olkanivelen nivelkapseli |
| Tehtävät: |
-Olkanivelen abduktio (loitonnus) Toiminnallinen tehtävä: -Kiertäjäkalvosinlihakset osallistuvat olkanivelen tukemiseen pitämällä olkaluun päätä napakasti paikoillaan lapaluun nivelpintaa vasten. Vaikka nivelpussi ja niveltä vakauttavat nivelsiteet auttavatkin tukemaan olkaniveltä ääriasennoissa, on kiertäjäkalvosinryhmän lihaksilla tärkeä rooli nivelen vakauttamisessa liikeratojen keskivaiheilla. |
| Hermotus: | -n. suprascapularis (C5, 6) |
Kuva xx.xx supraspinatus lihaksen lähtökohdat & kiinnityskohdat (Kuva: Timo Mäki)
Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne
Ylempi lapalihas lähtee lapaluun harjun yläpuolella olevasta koverasta kuopasta, jota kutsutaan lapaluun yläkuopaksi. Sen lihasrunko täyttää tämän kuopan ja muuttuu jänteeksi kulkiessaan olkalisäkkeen (acromion), alta kohti kiinnityskohtaansa olkaluussa.
Olkalisäkkeen ja jänteen välissä sijaitsee olkalisäkkeenalainen limapussi (bursa subacromialis), joka vähentää kitkaa näiden rakenteiden välillä. Ylemmän lapalihaksen kiinnityskohta on olkaluun ison olkakyhmyn ylimmässä kohdassa sekä olkanivelen nivelkapselin yläosassa.
Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia
Ylemmän lapalihaksen päätehtävä on aloittaa olkanivelen loitonnusliike. Tämän jälkeen se toimii synergisesti hartialihaksen (m. deltoideus) kanssa, avustaen sitä olkanivelen loitonnusliikkeessä. Vaikka jotkut anatomian lähteet mainitsevat ylemmän lapalihaksen osallistuvan myös olkanivelen kiertoliikkeisiin, erityisesti ulkokiertoon, suurin osa mainitsee ainoastaan sen rooliin loitonnusliikkeessä.
Ylempi lapalihas on myös tärkeä osa kiertäjäkalvosinta. Se tukee olkaniveltä ja auttaa olkaluun pään pysymistä paikallaan lapaluun nivelkuopassa, vastustaen erityisesti alaspäin suuntautuvaa liikettä. Lisäksi se vahvistaa olkanivelen nivelkapselia yläosastaan, edesauttaen näin olkanivelen vakautta ja toimintaa.
Lihaksiin liittyviä ongelmia ja subakromiaalitila
Olkaluun pään ja olkalisäkkeen väliin jäävää tilaa kutsutaan nimellä subakromiaalitila. Tämä tila voi olla anatomisesti ahdas tai muista syistä ahtautua, mikä altistaa tilan kudoksia, kuten ylemmän lapalihaksen jänteen tai limapussin, ärsytykselle. Tämä voi johtaa ahdas olkapää -oireyhtymän kehittymiseen.
Ylempi lapalihas on usein merkittävässä roolissa kiertäjäkalvosinoireyhtymässä. Ylemmän lapalihaksen jänteen tulehdus- tai ärsytystilat, kuten supraspinatustendinopatia tai -tendiniitti, ovat yleisiä. Nämä ongelmat voivat aiheuttaa kipua olkanivelen loitonnusliikkeessä.
Nykyisin usein käytetään termiä 'subakromiaalinen kiputila', joka kuvaa yleisesti tätä oireistoa, keskittyen kivun sijaintiin olkalisäkkeen alueella, ilman että se määrittelee tarkkaa kudoksen ärsytyksen tai ongelman lähdettä.
Ylempi lapalihas voi ylikuormittua esimerkiksi, kun kädet ovat pitkään hartiatason yläpuolella tai toistuvien olkanivelen loitonnus- ja lähennysliikkeiden seurauksena. Asiakkaat kuvaavat tyypillisesti kipua olkanivelen loitonnusliikkeen aikana, kun käsi nousee noin hartiatasolle, mikä tunnetaan 'olkanivelen loitonnuksen kipukaarena', joka ilmenee 60° - 120° välillä.
Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio
Ylemmän lapalihaksen palpointi on haasteellista, mutta se on mahdollista suorittaa epäkäslihaksen yläosan läpi. Palpoinnin suorittaminen onnistuu parhaiten, kun asiakas on vatsamakuulla tai istuma-asennossa, käsi vartalon myötäisesti sivulla. Aloita paikantamalla lapaluun harju, olkalisäke ja ison olkakyhmyn ylin kohta, mikä auttaa määrittelemään lihaksen raja-alueet.
Palpoi lapaluun harjun yläpuolelta ja vastusta asiakkaan tekemää kevyttä ja toistuvaa olkanivelen loitonnusliikettä palpoinnin aikana. Tärkeää on ohjeistaa, ettei asiakas tee liikettä liian voimakkaasti, sillä tämä voi johtaa epäkäslihaksen jännittymiseen ylemmän lapalihaksen päällä, mikä vaikeuttaa palpointia. Tämä menetelmä auttaa ymmärtämää lihaksen toiminnan ja selvittämään mahdolliset esiin tulevat kireys- tai arkuustilat.