Selän, hartian & rintakehän alueen lihaksia
m. teres minor
| Otsikko 1 | Otsikko 2 |
| Lihaksen lähtökohdat (origot): |
-Margo lateralis scapulae • lapaluun ulkoreuna -Fascia infraspinata • alemman lapalihaksen peitinkalvo |
| Lihaksen kiinnityskohdat (insertiot): | -Tuberculum majus humeri • iso olkakyhmy, takaosa alin kohta |
| Tehtävät: |
-Olkanivelen lateraalirotaatio (ulkokierto) -Olkanivelen adduktio (lähennys) Toiminnallinen tehtävä: -Kiertäjäkalvosinlihakset osallistuvat olkanivelen tukemiseen pitämällä olkaluun päätä napakasti paikoillaan lapaluun nivelpintaa vasten. Vaikka nivelpussi ja niveltä vakauttavat nivelsiteet auttavatkin tukemaan olkaniveltä ääriasennoissa, on kiertäjäkalvosinryhmän lihaksilla tärkeä rooli nivelen vakauttamisessa liikeratojen keskivaiheilla. |
| Hermotus: | -n. axillaris (C5, 6) |
Kuva xx.xx teres minor lihaksen lähtökohdat & kiinnityskohdat (Kuva: Timo Mäki)
Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne
Pieni liereälihas lähtee lapaluun ulkoreunanalta, noin kahden kolmasosan matkalta, ulkoreunan yläosasta. Tämä lihas sijaitsee lapaluun ja olkaluun välisessä tilassa, suoraan alemman lapalihaksen, infraspinatuksen, alapuolella. Nämä kaksi lihasta voivat ollakin osittain yhteen sulautuneita. Osa teres minorin lihassäikeistä lähtee myös alemman lapalihaksen peitinkalvosta (fascia infraspinata).
Sen lihasrunko kulkee yläviistoon lähtökohdastaan kohti olkaluuta, mukaillen infraspinatuksen alareunaa. Pieni liereälihas kiinnittyy olkaluun yläosassa olevan ison olkakyhmyn takapuolelle. Se on alin kolmesta kiertäjäkalvosimen lihaksesta, jotka kiinnittyvät tähän samaan rakenteeseen, muita lihaksia ovat ylimmästä alkaen supraspinatus ja infraspinatus.
Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia
Pieni liereälihas osallistuu olkanivelen ulkokiertoon sekä lähentämiseen. Se toimii alemman lapalihaksen avustajana (synergisti). Olkanivelen sisäkiertoon osallistuville lihaksille, kuten lavanaluslihakselle, se toimii vastavaikuttajanalihaksena (antagonisti). Toiminnallisesti osana kiertäjäkalvosin lihasryhmää se vakauttaa olkaniveltä, pitämällä olkaluun päätä vasten lapaluun nivelkuoppaa ja erityisesti se vastustaa olkaluun pään siirtymistä eteenpäin.
Lihakseen liittyviä ongelmia ja nelisivutila
Pieni liereä lihas muodostaa yhdessä, ison liereälihaksen, kolmipäisen olkalihaksen pitkän pään sekä olkaluun kanssa nelikulmaisen muotoisen nelisivutilan (quadrilateral space). Tämän aukon kautta kulkevat tärkeät anatomiset rakenteet, kuten kainalohermo (n. axillaris) ja olkavarren takimmainen kiertävä valtimo ja - laskimo (arteria ja vena circumflexa humeri posterior).
Kyseinen aukko saattaa ahtautua lihasten hypertrofian, arpikudoksen tai ylimääräisen sidekudoksen kerääntymisen seurauksena, joka voi aiheuttaa harvinaisen hermo-verisuonipinnetilan, joka tunnettaan nimellä nelisivutilan oireyhtymä (quadrilateral space syndorome).
Olkapään magneettikuvauksen yhteydessä havaitaan noin 3–5,5 % tapauksista pienen liereälihaksen surkastumista (atrofia). Lihaksen surkastumista voivat aiheuttaa esimerkiksi sitä hermottavan kainalohermon haaran vaurio, sairaus tai pinnetila. Tyypillisiä ongelman aiheuttajia ovat kiertäjäkalvosimen repeämä, nelisivutilan pinnetila, olkanivelen sijoiltaanmeno tai tähystysleikkauksen yhteydessä tapahtunut hermovaurio.
Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio
Pienen liereälihaksen palpointi kannattaa tehdä asiakkaan ollessa vatsamakuu asennossa, jossa asiakkaan loitonnettu yläraaja otetaan omien jalkojen väliin. Aloita paikantamalla lapaluun ulkoreuna ja vastusta asiakkaan tekemää kevyttä ulkokiertoliikettä lihasrungon palpaation aikana. Voit kokeilla erialaisia olkanivelen loitonnuskulmia, jolloin lihaksen aktivaatio voi olla erilainen. On kuitenkin huomioitava, että pientä liereälihasta voi olla vaikea erottaa samanaikaisesti jännittyvästä alemmasta lapalihaksesta.
Kun asiakkaan haastattelun perusteella herää epäily kiertäjäkalvosin lihasten ongelmista on huolellinen havainnointi ja palpointi aina aiheellista. Vaikka ei-traumaperäiset lihasten merkittävät vauriot tai atrofia ovat harvinaisia ei niitä voi täysin poissulkea. Erityisesti tiettyjen urheilulajien harrastajilla, on tavanomaista suurempi riski tämäntyyppisten tilojen kehittymiseen.